Pikkujuttuja

Hiljaiselon jälkeen täällä taas. Ollaan asuttu uudessa kodissa nyt hiukan yli kaksi kuukautta, ja aika tuntuu kuluneen hurjan nopeasti, kun miettii miten vähän ollaan edistytty sisustamisen ynnä muun suhteen. Toisaalta kaiken maailman kolareiden ja kadoksissa olleiden remppamiesten takia meillä on ollut muutakin puuhaa, kuin miettiä minkä värinen kirjahylly hankitaan. Niin ja toisaalta, koska asunnossa pyörii tuon tuosta vieraita ihmisiä kiinnittämässä sitä ja irrottamassa tätä, ei oikein ole edes tehnyt mieli laitella esille mitään kovin henkilökohtaisia juttuja, joista tulisi kodikkaampi olo.

Eilen kuitenkin katselin ympärilleni sillä tavalla taitavasti, että en ollenkaan huomannut purkamatta olevia pahvilaatikoita, sotkuisia työkalukasoja, tai mitään muitakaan tekemistä odottavia asioita. Valikoiva katseeni huomasi siellä täällä sellaisia silmää ilahduttavia pikkujuttuja, jotka saavat mielen hetkeksi irti kilometrien pituisesta  to-do-listasta.

Viimeinen kuva tosin palautti takaisin maanpinnalle: pitäisi alkaa pohtia jotakin verhosysteemiä tuohon hankalan malliseen ikkunaan joka on myös ovi...

PS. Päätösten teko ei ole tämän tytön vahvin osa-alue tällä hetkellä. Siksi tämä bloginkin ulkoasu on joka päivä hiukan erilainen kuin eilen :)

Joulu meni jo!!

Loppiainen ei täällä meillä päin ole mikään varsinainen pyhäpäivä, joten ihmekös tuo (seliseli), kun ei muistettu sellaista asiaa, että torstaina olisi jo ollut aiheellista pakkailla joulukoristeet takaisin laatikoihin.

Onneksi perheeseen kuuluu tomera terrieri, joka oli antanut kuusen ja koristeiden pönöttää rauhassa paikallaan koko vuodenvaihteen, mutta joka ryhtyi loppuviikosta itse tuumasta toimeen, kun ei isäntäväki kerran sitä älynnyt

Tämän syyttävän katseen painostamana riisuttiin sitten loputkin hilut kuusesta. Eilen tuli muuten kuluneeksi tasan vuosi siitä kun haettiin tuo kirppu meille kasvattajalta, voi miten jännitti silloin! Neppunen olisi varmaan toivonut itselleen vähän vähemmän kiireistä ensimmäistä elinvuotta, mutta nyt alkaa neitikin olla selvinnyt muuton aiheuttamasta hulabaloosta.

Kuva ois kiva

Näin alkuun bloginpitäjän on tietysti hyvä esittäytyä myös visuaalisesti, joten tässäpä muutama kuva, joissa näkyy myös rakas avomieheni. Itse olen kuvissa oikealla.

 


"Optimist and Pessimist" by Hans Bølling
The Lollipop Shoppe



Hankkisin tuolta nettikaupasta nämä ihanat pikkupeikot meille uuteen kotiin, ellei sadan euron yhteishinta nipistäisi liikaa... Yksi ilmielävä optimisti ja yksi vähän enemmän pessimisti meiltä kuitenkin jo löytyy. Väitän sen olevan joskus ihan hyväkin asia, koska silloin tällöin Neiti Pessimisti palauttelee Herra Optimistia ja tämän suuria suunnitelmia takaisin maanpinnalle. Toisaalta taidan olla välillä melkoinen kivireki, kun jarruttelen ja epäilen aina kaikkia hankkeita :)

Mutta tulee se perjantai pessimistillekin, joten rentouttavaa viikonloppua sinne ja tänne!